Meine Gefühle und Eindrücke nach der Reise

27.10.2013

Eine Woche ist seit der Reise vergangen. Ich habe das Blog geschrieben und an die Reise gedacht. Ich bin davon begeistert, froh und wehmütig. Die Reise war sehr gut. Ich lernte viel über Deutschland und die Deutschen und sammelte neue Erfahrungen. Die Reise war ermüdend – mein Koffer ist immer noch nicht ausgepackt - aber sie war gleichzeitig eine bereichernde Erfahrung.

Die Reise war sehr interessant. Am Montag flogen wir nach Deutschland und machten eine Stadtrundfahrt mit dem Bus Nummer 100. Am Dienstag besuchten wir die Axel-Springer AG und ein Museum. Ich, Juuli und Annika gingen ins Stasi-Museum.

Mittwoch war ein sehr, sehr interessanter Tag. Wir besuchten Oranienburg und die Gedenkstätte Sachsenhausen. Es war sehr interessant, von der Gedenkstätte zu erfahren. Es war schrecklich zu sehen, wie erbarmungslos Menschen gewesen sind.

Am Donnerstag besuchten wir das Konrad-Zuse-Institut und den Online-Reifenhändler Tirendo. Das Konrad-Zuse-Institut war leider eine Enttäuschung, aber es war interessant, den Supercomputer zu sehen. Wir kamen mit Verspätung bei der Firma Tirendo an, aber Herr Erik Heinelt nahm uns freundlich in Empfang und erzählte uns von der Firma.

Am Freitag fuhren wir nach Potsdam und besuchten das Hasso-Plattner-Institut. Die D-School des Hasso-Plattner-Instituts war sehr informativ. Wir hatten nur anderthalb Stunden Zeit, Potsdam kennenzulernen, was meiner Meinung nach zu wenig war. Am Abend gingen wir an die Berliner Kindl Brauerei. Wir hörten eine Vorlesung an der Brauerei und durften im Restaurant Abendbrot essen. Dabei hatten wir die Möglichkeit, verschiedene Biersorten zu probieren.

Am Samstag fuhr ich zur Berliner Olympiastadion. Es gab ein Fußballspiel Hertha BSC gegen Borussia Mönchengladbach. Hertha BSC gewann mit 1:0. Die Stimmung war sehr gut und die Spieler waren in Topform. Am Sonntag flugen wir zurück nach Finnland, aber ich hoffe, dass ich bald nach Berlin zurück kommen kann.

Die Zusammenfassung über die Reise: Die Reise war super und ich bin froh, dass ich daran teilnehmen konnte. Viele neue Erfahrungen und neue Freunde - was kann man sich mehr von der Reise wünschen? Nur zwei große Nachteile: erstens kannte ich die WhatWasHere_Berlin -Applikation nicht im Voraus. Damit hätte ich mehr über die Sehenswürdigkeiten erfahren. Zweitens hatten wir nicht genug Zeit in Potsdam. Die Reise war sehr gelungen im Großen und Ganzen. Danke an Panu und Jürgen für die gute Reise und für die Geduld!

Ja niin koitti paluu kylmään Suomeen

Sunnuntai 20.10.2013

Ja niin iloinen, huoleton ja mukava (ainakin opiskelijoiden mielestä) päättyi ja koitti aika palata kylmään Suomeen ja tylsään (?) arkeen. Hieman hammasta kiristellen sitä varmisti hotellihuoneesta, että kaikki on mukana ja aamulla heti matkaan kohti lentokenttää. Olisi sitä mielellään jäänyt vielä hetkeksi - seuraavalle viikolle ja kyseiselle sunnuntaille, kun oli luvattu oikein mukavat kelit. Toiselta laidalta Saksaa kaverini Düsseldorfista facebookissa mukavasti kehaisi Saksan hyviä keliä - siellä kun yhtenä päivänä oli +23 astetta ja aurinkoista. Ihan tasan eivät pähkinät menneet. Mutta ei parane valittaa, kun oli sen verran upea reissu takana.

Viimeinen matka julkisella kohti lentokenttää, hieman kahvia ja rupattelua lentoa odotellessa ja lentokoneella takaisin Suomeen. Onneksi kaverini Joni oli fiksuna muistanut reissuni paluu aikataulun oikein ja lupasi tulla noukkimaan minut, ja siinä sivussa Juulin ja Jarnin, lentokentältä, joten ei tarvinnut lähteä julkisella raahaamaan itseään kotiin vaan pääsi autolla kotiovelle saakka. 

Mahtava reissu ja kyllä sille mielellään lähtisi uudestaankin, vaikka veronsa vaatikin. Maanantaina töissä oli aavistuksen väsynyt olo ja fiksumpi olisi varannut myös maanantain vapaapäiväksi.

Ja niin. Ne kirjat ja Surfacella olevat luentomateriaalit, jotka otin mukaan estämään tylsyyttä. Turhaanhan niitä kannoin mukana. Yhdestä kirjasta neljästä ehdin noin puolet lukea - lentomatkoilla - ja tietokoneen jopa sain aukaistua kaksi kertaa matkalla. Yhtäkään slaidia en kuitenkaan luentomateriaaleista saanut luettua. Mutta täytyy olla tyytyväinen. Tämähän vain kertoo siitä, että reissu oli onnistunut ja oli niin mukavaa, ettei tylsyys ehtinyt iskeä.

Jalkapalloa ja hieman muuta vapaapäivän viettoa

Lauantai 19.10.2013

Lauantain ohjelma oli jätetty vapaaksi ajaksi, mikä ainakin osan kohdalla oli fiksu liike - edellisen illan panimokierros vaati veronsa. Oma kunto oli kuitenkin hyvä, joten heräämisen jälkeen suuntasin viettämään hieman omaa aikaa Alexanderplatzille. Pihiys iski ja kävin erään vaatekappaleen palauttamassa NewYorkerille, kun luottokortille kerääntynyt summa alkoi kauhistuttaa. Lyhyen keskustavierailun jälkeen palasin hotellille ja lähdimme sitten lähes heti Annikan kanssa suuntaamaan kohti Primarkia. Astuessamme kaupan ovelle oli näky suorastaan järkyttävä ja kiittelin onneamme siitä, että olimme käyneet kaupassa varsinaisella ostosreissulla jo viikolla emmekä jättäneet vierailua lauantaille, kuten ensin meinasimme. Ihmisiä oli paikalla suuret määrät - kuin Hullujen päivien pahimmassa alennusmyyntiryntäyksessä konsanaan (kuvan otti Jarni Sajaniemi). 

Illan ohjelmassa oli yllätyslähtö jalkapallo-otteluun. Eräs matkalaisista oli pahemman kerran sairastunut ja joutui jättämään tuon kovasti odottamansa ottelun väliin. Harmitti hänen puolestaan, sillä ottelu oli kyllä mahtava kokemus! Pelissä ottelivat paikallinen Heartha BSC ja Borussia Mönchengladbach, jonka Heartha BSC hienosti voitti 1-0. Ei peli minusta vielä jalkapallon sydänystävää tehnyt, mutta kyllä tuo ottelun tunnelma vei mukanaan. Lisäksi minulla ja Paula Puhilaksella oli onni saada vieremme istumaan Aki Rantanen, joka ystävällisesti jaksoi vastata tyhmiin kysymyksiimme "mitä tapahtui?" "miks noi huutaa?" "mikä on paitsio?". Ja kiitos Akin sai pelistä huomattavasti enemmän irti ja sitä oli mielenkiintoista seurata. Paulan kanssa jopa pelistä innostuneena uhosimme, että lähdemme jatkossakin tutustumaan erilaisten lajien otteluihin - amerikkalaista jalkapalloa, roller derbyä, koripalloa, lentopalloa. Mitä näitä sitten onkaan. Tosin mukana tarvitsisi aina olla Akin tasoinen kommentaattori, jolta saisi tyhmiä kysellä.

Video pelin loppuminuuteista

Pelin päätyttyä siirtyminen takaisin kohti keskustaa oli sujuvaa. Katsojia pelissä oli 61 539 ja siitä huolimatta ei ruuhkaa ollut oikeastaan kuin nimeksi ja olimme nopeasti takaisin keskustassa S-bahnilla. Jatkoimme lyhyen hotellikäynnin jälkeen kohti keskustaa, jossa yritimme löytää tarpeeksi suurta tilaa viimeisen illan istumiselle lähes koko porukalla. Valitettavasti onni ei keskustassa ollut myötäinen vaan palasimme takaisinpäin ja pysähdyimme Savignyplatzille, josta löysimme mukavan ravintolan - tai oikeammin emme löytäneet vaan osalle pojista paikka oli tuttu jo aiemmilta illoilta. Kyseessä todennäköisesti oli Mar Y Sol -ravintola, jossa oli laaja valikoima erilaisia ravintolan teemaan soveltuvia juomia ja ruokia - jokaiselle löytyi se oma suosikki. Viimeisen illan istuminen yhdessä oli mukana vetää nippuun viikon hyvät fiilikset, vaikka porukka olikin jo hieman väsynyttä ja jo ensimmäisen juoman jälkeen (!) ihmiset lähtivät siirtymään takaisin hotellille.

Hasso Plattner -Instituutti Potsdamissa ja Berliner Kindl -panimo

Perjantai 18.10.2013 

Perjantaiaamu alkoi aikaisin ja suuntasimme kohti Jyväskylän ystävyyskaupunkia Potsdamia. Postdamissa tutustuimme Hasso Plattner -instituutin toimintaan sekä sen vaihto-opiskelija ohjelmiin. Vierailu oli erittäin mielenkiintoinen ja jos mahdollisuutta olisi, herättäisi vaihto-opiskelijamahdollisuus Hasso Plattner -instituutissa ehdottomasti mielenkiintoni. Hasso Plattner -instituutin omien opiskelijoiden tekemän esittelyn lisäksi erittäin postiivisena ja mielenkiintoisena lisänä oli Tietojärjestelmätieteen oman vaihto-opiskelijan esittäytyminen ja se, kun hän kertoi hieman vaihto-opiskelijan näkökulmasta kyseisestä instituutista, majoittumisesta ja muista asiaan liittyvistä asioista.

Hasso Plattner -instituutin erikoisuutena ja henkilökohtaisesti mielenkiintoisena osuutena oli heidän D-Schoolinsa. Kyseisen koulun yhtenä osana on Design-ajattelun opetus ja tutkinta, johon he toivovat opiskelijoita eri aloilta - muualtakin kuin kovan tieteen ja tekniikan aloilta. Tämä tuo lisää monimuotoisuutta opetukseen ja oppimiseen. Lisäksi D-Schoolin oppilaat tekevät aina työtehtäviä aina jonkin yrityksen toimeksiantona, joka myös on aina hyvä portti työelämään. Kyseiseen koulutukseen ei ole helppo päästä - pääsykoe kouluun on monivaiheinen, jossa testataan ryhmätyötaitoja ja potentiaalia toimia kyseisessä opetusmuodossa. 

Esitysten jälkeen kävimme ruokailemassa kyseisen oppilaitoksen ruokalassa, jossa nyt oli jo huomattavasti helpompi asioida edellispäivän kokemusten perusteella. Tosin edellisen päivän Freie Universitätin ruokalan sijaan perjantaina opiskelijaravintola oli pienempi ja yksinkertaisempi.

Ruokailun jälkeen suuntasimme hetkeksi tutustumaan Potsdamin kaupunkiin ennen paluuta Berliiniin. Tämä aika oli suhteellisen lyhyt ja ehdimme Juulin ja Annikan kanssa vain nopeasti käydä katsomassa Nauener Tor -nähtävyyden. Itse olisin toivonut, että olisimme ehtineet enemmän ja rauhassa tutustumaan Potsdamiin ja olisin toivonut, että tuolle Potsdamin vierailulle olisi varattu oma päivänsä, koska kaupunki oli erittäin viehättävä ja siellä olisi ollut paljon mielenkiintoista nähtävää. Yhtenä vaihtoehtona olisin voinut itse miettiä, että Konrad Zuse -instituutti -vierailu olisi jätetty väliin ja Tirendon sekä Berliner Kindl -panimon vierailu olisi siirretty samalle päivälle. Näin ehkä aikataulusta perjantaille ei olisi tullut turhan pitkä, vaan välissä olisi ehtinyt käydä hotellilla hengähtämässä ennen panimovierailua.

Potsdamista lähdimme kolmen aikaa suuntaamaan takaisin kohti Berliiniä ja Berliinin Berliner Kindl -panimoa. Kyseiseen panimoon pääsee ryhmävierailulle kuka tahansa, mutta vierailut on hyvä varata etukäteen. Oma vierailumme oli varattu jo puoli vuotta aikaisemmin, mikä varmasti oli tarpeen, koska ajankohtana oli vielä ehkä se suosituin eli perjantai-ilta. Berliner Kindl -panimossa meille ensin lyhyesti esiteltiin panimon toimintaa sekä itse tuontatovaiheita. Valitettavasti tehdasta siivottiin juuri kyseisellä hetkellä, joten emme päässee varsinaista pullotusvaihetta näkemään. Esitys oli kuitenkin joka tapauksessa mielenkiintoinen. Moni (erityisesti miespuolinen opiskelija) saattoi jäädä haaveilemaan työharjoittelusta kyseissä panimossa - työntekijät kun saivat korillisen olutta kuukaudessa omaan käyttöönsä, tosin tuota ollutta ei saa työajalla nauttia.

Panimon esittelyn jälkeen siirryimme tehtaan alueella olevaan Panimoravintolaan. Jokaisella oli velvoite nauttia 15 euron arvoinen perinteinen saksalainen ruoka-annos - Schnitzel perunoilla ja herneillä. Hinta oli toki hieman arvokas, mutta se oli kuitenkin hintansa arvoinen, koska ruoan seuraksi sai ottaa panimon tuotteita niin paljon kuin ehti ja maittoi. Jopa itse, joka en olutta juo, yllätin itseni juomassa oikeaa olutta enkä pelkästään heidän tarjoamiaan makuoluita, joissa itse oluen maku ei enää maistunut. Ja täytyy kyllä kehua Berliner Kindl -panimon tuotteita, kyllä ne oli hyviä ja maistui! 

Ruoasta ja juomista ehdimme nauttia reilun kaksi tuntia kunnes aika päättyi ja suuntasimme jatkoille. Muutama ryhmästä lähti palaamaan hotellille, mutta suurin osa porukasta lähti matkanjohtajamme Jürgenin johdolla kohti Matrix -klubia. Kyseinen klubi oli oikein mukava tuttavuus, vaikka ryhmämme istuikin puolella, jossa ei kunnolla tanssittavaa musiikkia ollut. Lienee enemmänkin jutteluun tarkoitettu, rauhallisempi alue klubilla, vaikka tanssilattia sieltäkin löytyi. Sisäänpääsy maksu oli ainoastaan kahdeksan euroa (ainakin ennen puolta yötä sisään tullessa), joten oikein kohtuullinen. Juomat toki olivat hieman tyyriimpiä, joten mikään halpisklubi ei kyseessä ollut. Normaalit baarihinnat kuitenkin. Tällä kertaa tanssimista tärkeämpää oli päästä jutustelemaan muiden ryhmäläisten kanssa,joten rauhallisemmalla puolella istuskelu ei haitannut - normaalistihan sitä ei olisi tanssimusiikkipaikassa ihan vain istuskella paikallaan. Omaan makuun klubin musiikki oli siis hyvää (niillä puolilla, missä itse vierailin), mutta tokihan sitä hieman olisi kiehtonut lähteä katsastamaan kunnon konemusiikkipaikkoja, joita Berliinissä kuulemma riittää. Ehkä seuraavalla kerralla sitten, jos oikeanlaista seuraa olisi  matkassa mukana. Vaikka olisihan sitä oikeanlaista, omaan makuun sopivaa musiikkia, tuoltakin varmasti löytynyt jos olisi tajunnut (ja uskaltanut) lähteä klubia tutkimaan enemmänkin itsekseen (alla olevat kuvat Matrix -klubin facebooksivuilta). Sen verran klubia tuli kuitenkin käytyä katsastamassa, kun toisella puolella oli naisille ilmainen kuohuviinitarjoilu puoleen yöhön saakka. Loistavaa palvelua mielestäni - en pistäisi vastaan, jos sellaista Suomeenkin tulisi.

Konrad Zuse -instituutti ja Tirendo

Torstai 17.10.2013

Torstain virallisessa ohjelmassa oli aamupäivällä vierailu Konrad Zuse -instituuttiin ja iltapäivällä renkaiden verkkokauppa Tirendon toimistolle, jossa tutustutiin Start Up -yrityksen perustamiseen ja toimintaan.

Aamu alkoi reippaasti, kuten muinakin aamuina, kello yhdeksän lähdöllä hotellilta. Aamupäivästä suuntasimme Konrad Zuse -instituutille, jossa meille oli varattuna ensin hieman luentoja sekä tutustumasta heidän toimintaansa. Luennot olivat samanaikaisesti kahden paikallisen lukiotasoisen ryhmän kanssa, joten luennon aiheet eivät täysin vastanneet odotuksia. Toki meille muutamalla sanalla esiteltiin Konrad Zuse -instituuttia, mutta enemmänkin tietokoneiden ja supertietokoneiden esityksen yhteydessä, kuin omana esityksenäään. Henkilökohtaisesti olisin enemmän toivonut ja odottanut instituutin toiminnan esittelyä sekä sen tarjoamia mahdollisuuksia opiskelijoille - ja erityisesti vaihto-opiskelijoille, johon potentiaalia ryhmästämme olisi saattanut löytyä. Luennolla supertietokone-aiheen lisäksi oli myös sähkön tuottaminen aurinkopaneeleilla sekä tahdistimiin ja muuten sydämentoimintaa liittyvä asia. Valitettavasti nämä alueet jäivät hieman vajaavaiseksi, koska aihealue ei ollut täysin kohdeyleisönsä mukainen - enkä valitettavasti ollut ainoa, jonka huomio herpaantui esityksen aikana.

Luentojen jälkeen pääsimme kahteen ryhmäkohtaiseen esittelyyn. Ensimmäisenä esiteltiin Konrad Zuse -instituutin supertietokoneita, joista nähtiin kaksi jo käytöstä poistettua versiota sekä heidän aivan uusin supertietokone. Tosin sinänsä itse supertietokone ei ulkonäöllisesti ollut mikään kovin ihmeellinen, kuten kaverini facebookissa totesi, "pari räkkikaappia vierekkäin - oi mikä nähtävyys!", mutta henkilökohtaisesti minusta oli hieno nähdä ihan oikea Cray-supertietokone. Ja kieltämättä ensimmäisenä mieleen, kun tuon räkkikaappikokoelman näki, tuli Terminator -leffat. Nyt sitä tietää sitten mistä se meidän ajan Skynet sitten lähtee liikkeelle. Jälkimmäisenä esityksenä taas oli heidän 3D-mallinnuksensa.

Konrad Zuse -instituuttiin tutustumisen jälkeen kävimme ruokailemassa Freie Universitätin opiskelijaravintolassa. Tuon ruokailun jälkeen voi vain nostaa hattua omalle opiskelijaravintolalle siitä, että tekevät hyvää ruokaa ja sitä on yksinkertaista hakea. Maalaiselle tuo Freie Universitätin ravintola oli turhan monimutkainen, mutta kyllä sitä muutaman hankaluuden jälkeen sai ruokaa nenän eteen. Helpommallakin olisi voinut tosin päästä. Tuossa vaiheessa tosin olimme jo myöhässä aikataulusta, jonka vuoksi ehkä hankaluudet korostui, kun ei ehtinyt ihmettelemään rauhassa vaan toimi suoraan enempiä miettimättä.

Ruokailun jälkeen kiirehdimme pari tuntia myöhässä vierailemaan renkaiden verkkokauppa Tirendon toimistolle. Vaikka olimme myöhässä, ottivat he meidät ystävällisesti vastaan ja esityksen meille piti yrityksen entinen omistaja Erik Heinelt. Tirendo oli juuri hetkeä aiemmin myyty isommalle kilpailijalle, mutta oli hieno tästä huolimatta kuulla miten Tirendo toimii ja minkälaisia tapahtumia tämän start up-yrityksen lyhyen historian aikana oli ehtinyt olla. Erik ei pitänyt meille kalvosulkeisia, vaan saimme pidimme noin tunnin kestävän avoimen juttelutilaisuuden, jossa Erik kertoi kysymysten perusteella itsestään, Tirendosta sekä matkasta saattaa start up yritys niin potentiaaliseksi kilpailijaksi, että se ostettiin isommalleen.

Torstai-iltana, vapaa-aikana, en mitään kovin erikoista tehnyt. Oli aika ladata akkuja jo pitkälle kestäneen viikon jälkeen ja latautua seuraavan päivän pitkään, mutta mielenkiintoiseen ohjelmaan.

Gedenkstätte Sachsenhausen

Keskiviikko 16.10.2013

Matkan kolmantena päivänä kohteena oli Berliinin vieressä sijaitsevassa Oranienburgin pikkukaupungissa oleva Sachsenhausenin keskitysleiri. Tämä matkaosuus oli ehkä kaikkein ikimuistoisin, järkyttävin ja mieleenpainuvin kokemus - ja myös se, mistä pidin kaikkein eniten tällä reissulla. Vierailu keskitysleirin alueella herätti tajuamaan keskitysleirien kauheuden todellisuuteen ja tajuamaan kauhistuttavalla tavalla kuin julma ihminen ihmiselle voi olla.

Kyseinen keskitysleiri on perustettu vuonna 1936, mutta Oranienburgin vanhana panimoon perustettiin natsien ensimmäinen keskitysleiri jo vuonna 1933. Vaikka Auschwitz on ehkä keskitysleireistä kuuluisin, oli Sachsenhausen yksi merkittävimmistä leireistä sen vuoksi, että siellä toimi kaikkien Saksan valtakunnan keskitysleirien keskushallinto. Sachsenhausenissa ei Auschwitzin tapaan oltu keskitytty teloittamiseen, vaikkakin sieltä omat kaasukammionsa löytyi, vaan enemmänkin tuottamaan erilaisia tarvikkeita SS-joukkojen tarpeisiin ja se toimi toisin sanoen työleirinä. Yksi esimerkki tuotettavista tuotteista olivat kengät, joita vangit niin valmistivat kuin testasivat. Testaus oli yksi rangaistuksen muoto, sillä vangit testauksessa joutuivat kävelemään ja juoksemaan useita kymmeniä kilometrejä pitkiä matkoja ympäri keskitysleirin aluetta - ja yleensä liian pienet kengät jalassa, jotta heille aiheutui kipuja ja hiertymiä jalkoihin.

Video Sachsenhausenin keskitysleirialueelta

Keskitysleirin piti olla yksi edistyneimmistä keskitysleireistä ja se oli suunniteltu SS:n omien arkkitehtien toimesta ollen uusi ja moderni. Uuden leirin piti olla alistava jo pelkän ulkoasunsa puolesta, jolloin leirin muodoksi valittiin kolmio. Alue muodosti kolmion muotoisen leirin, jonka rakennuksien rivistöt muodostivat sisäänkäyntiä eli "A-tornia" kohti osoittavia kehiä. Keskitysleirin koko kuitenkin aliarvoitiin ja sinne tuodessa yhä enemmän ihmisiä, ei sitä pystytty enää laajentamaan. Näin ollen aluksi riittävän kokoinen leiri jäi liian pieneksi vankien "asuessa" ahtaasti ja ruokatoimituksen olevan liian suppeaa. Lisäksi hygienia oli olematon - aamuisin vankien, jopa 200 henkeä, tuli ahtautua pieneen pesutilaan peseytymään omassa parakissaan. Huoneen keskellä olevaan suihkualtaaseen myös moni hukutettiin aamupesujen yhteydessä vanginvartioiden toimesta.

Leirillä ryhmällämme oli opas, joka kertoi leirin elämästä ja siihen liittyvistä asioista. Opas kertoi alueesta saksankielellä, joten valitettavasti oma taitotaso ei aina riittänyt täysin pysyä oppaan tahdissa, vaikka opas tarkoituksella puhuikin hitaasti. Olisin ehkä toivonut, että esimerkiksi Panu tai Jürgen, jotka olivat opettajiamme ja matkajohtajia, olisivat välissä esimerkiksi lyhyesti tiivistäneet suomeksi sen, mitä opas oli kertonut - näin olisi voinut helposti pysyä tarinassa mukana ja varmistaa, että ymmärtää oikein. Kiitos kuitenkin Jarni Sajaniemen pysyi hyvin tarinassa mukana, kun hän ystävällisesti välillä aina tiivisti suomeksi, mitä opas oli kertonut, kun huomasi, etten pysynyt tarinassa mukana. Opas oli hieno lisä leiriin, mutta henkilökohtaisesti olisin kuitenkin oppaan sijaan toivonut erillisiä kuuntelulaitteita, jotta olisi omaan tahtiin voinut siirtyä halutusta paikasta haluttuun paikkaan ja kuunnella tarinoita alueen erikohdista omaan tahtiin - alue kun oli valtava ja tuntui, että kaikkea ei ehtinyt nähdä eikä tutustua. Toisaalta tuossakin oli jo paljon ja tuntui hyvältä päästä alueelta pois.

Ehdottamasti voin suositella tutustumista Sachsenhausenin keskitysleirialueeseen, jos Berliiniin päin suuntaa ja ajallisesti se on mahdollista - vierailuun kuitenkin kannattaa varata lähes koko päivä aikaa, vaikka matkoihin ei kulu kuin noin puoli tuntia suuntaansa, koska alue on vain yksinkertaisesti valtava ja siellä on paljon nähtävää. Arbeit macht frei. Ihminen eroaa eläimestä vain sillä, että ihminen pystyy tekemään työtä ja siten työ tekee ihmisen vapaaksi. 

Keskitysleirin kokemuksen vastapainoksi illalla, vapaan ajan alettua, suuntasimme Juulin ja Annikan kanssa siirtämään aivot vapaalle Walther-Schreiber-Platzin asemalle, jonka yhteydessä on iso ostoskeskus. Ostoskeskuksen pääasillinen kohde oli Primarkin kauppa, jossa hyvin huokealla hinnalla pääsimme tekemään paljon löytöjä - ja oli muutama muukin matkalainen myöhemmin tuonne ostosmekkaan päätynyt vihjeestämme.

Axel-Springer AG ja Stasi-museo

Tiistai 15.10.2013

Tiistain virallisessa ohjelmassa oli yritysvierailu Axel-Springer AG:hen sekä tutustuminen vapaavalintaiseen museoon. Aamu alkoi aikaisin, jotta olemme ajoissa Axel-Springerissä. Edellisen päivän matkustamisen ja illanvieton (vaikka olimme jo ennen puolta yötä hotellilla nukkumassa!) vaikutukset näkyivät ja olo oli hieman väsynyt.

Kaikki liikkumiset suoritimme paikallisella liikenteellä, mikä onneksi Berliinissä on helppoa, yksinkertaista ja sujuvaa. Axel-Springer AG:n konttori, jossa vierailimme, on rakennettu aikoinaan mahdollisimman lähelle Berliinin muuria, joten kävellessämme metrolta rakennukselle ylitimme myös vanhan Berliinin muurin paikan. Vaikuttava kokemus, vaikka sinänsä siinä ei teoriassa mitään ihmeellistä ollut. Kävimme myös vilkaisemassa, ylimääräistä aikaa kun oli hieman matkustamiseen varattuna, läheisen Juutalaismuseon sijainnin. Mukavaa vähän tallustaa ympäriinsä ja nähdä paikkoja - ei niitä muutoin helposti tulisi samalla tavalla katsottua.

Axel-Springer AG:ssa meille oli varattuna ensin esitys powerpoint -muodossa. Valitettavasti esitys oli englannin kielellä. Toki hyvä sen puolesta, että ymmärsin hieman paremmin, mutta olisin silti toivonut esitystä saksaksi, kun saksankurssilla olimme. Mutta koska tuo saksankielentaito ei ole vahva, niin täytynee olla tyytyväinen, jotta ymmärsin esityksen hyvin. Meille kerrottiin hieman Axel-Springer AG:n toiminnassa sekä harjoittelumahdollisuuksista. Harmittavasti oma elämänvaihe on jo sen verran pitkällä, että lähtö ulkomaille vaihtoon tai työharjoitteluun ei oikein ole enää mahdollista - tosin lotto on vetämässä, joten jos voitto napsahtaa, niin sittenhän kaikki on mahdollista. Olettaen siis, että voitossa on tarpeeksi nollia perässä.

Axel-Springer AG on kustannusalan yritys, jonka toiminta on alkanut vuonna 1946, jolloin brittiläiset alkoivat julkaisemaan omalla miehityssektorillaan Die Welt -lehteä. Tänä päivän Axel-Springer AG julkaisee yli 150 erilaista sanoma- ja aikakausilehteä, joita Die Weltin lisäksi ovat esimerkiksi Autobild ja Bild. Lisäksi, kuten meille esityksessä kerrottiin, Axel-Springer AG elää nykyaikaa ja on mukana myös Internet- ja mobiilijulkaisujen aikakautta perinteisten fyysisten paperijulkaisujen rinnalla.

Axel-Springer AG tarjosi meille myös kevyen lounaan heidän edustustiloissaan pääkonttorinsa ylimmässä kerroksesta, josta näkymät Berliinin yllä olivat melkoisen huikaisevat. Lisäksi lounas, joka koostui neljästä eri tapas-tyyppisestä annoksesta, oli erittäin herkullinen.

Iltapäivällä virallisen ohjelman osana oli tutustuminen vapaavalintaiseen museoon. Tässä kohtaa kohtasi runsauden pula, sillä Berliinissä on useita mielenkiintoisia vaihtoehtoja. Lisäksi Berliinin ulkopuolella olisi ollut Luftwaffenmuseum, jossa olisi ollut mielenkiintoista käydä. Helpompi oli kuitenkin valita Berliinissä helpon matkan päässä oleva kohde, joten Juulin ja Annikan kanssa suuntasimme Stasi-museoon, joka sijaitsee osoitteessa Ruschestrasse 103, haus 1, 10365 Berlin. Valitettavasti Stasi-vankila olikin erillinen museo, jossa alunperin Annikan ja Juulin kanssa suunnittelimme vierailevamme lauantaina, mutta tuo ajatus valitettavasti jäi. Stasimuseon sisäänpääsymaksu oli nimellinen 5 euroa ja lisäksi saimme vielä opiskelija-alennuksen, jolloin maksoimme sisäänpääsystä vain neljä euroa. Lisäksi jos halusi, sai ostaa kuvausluvan eurolla. Stasimuseo oli erittäin mielenkiintoinen esittely Stasin toiminnasta sekä sen kärkihenkilöistä. Museon mielenkiintoisin osa löytyi sen kolmannesta kerroksesta, jossa esiteltiin erilaista välineistöä, jota Stasi oli hyödyntänyt vakoillessaan ihmisiä. 

Virallisen osuuden jälkeen piipahdimme Annikan ja Juulin kanssa hotellilla, josta suuntasimme Alexanderplatzille. Kulttuurikierros jatkui shoppailukulttuurin tutustuen ja vietimme huikeat neljä tuntia NewYorker ja Ann Christine -liikkeissä, jonka laajat valikoimat ja edulliset hinnat saivat viattoman turistiparan pökerryksiin. Hotellille palasimme kaikki kantaen vähintään kahta muovipussia täynnä uusia vaatteita.