Matkalla Berliiniin

Maanantai 14.10.2013

Maanantaina se vihdoin koitti. Opintomatka Berliiniin. Kyllä tätä matkaa olikin jo odotettu - ja jännitetty! Jännitys muodostui ennen kaikkea siitä, etten tuntenut ketään reissuun lähtijää ja ensimmäistä kertaa elämässä sitä tuli lähdettyä pidemmälle ulkomaanreissulle ilman tiedossa olevaa kaveria. Tokihan siellä muitakin opiskelijoita on, mutta kun he ovat korkeintaan naamatuttuja luennoilta, joilla töiden vuoksi hyvin vähän olen ehtinyt käydä, oli jännitysmometti korkea. Matkaan tuli varattua muutamia kirjoja sekä Surfacella luentomateriaalit tulevaa tenttiä varten, jos iltaisin olisi tylsää virallisen ohjelman päätyttyä.

Aamulla vielä pikainen tsekkaus. Luottokortti, passi ja kännykkä - check. Kaikki tärkein siis löytyi matkasta. Tokihan nyt siinä yksi lähes 13 kiloa painanut matkalaukkukin oli mukana, mutta nuo kolme oli se bermudan kolmio johon rahat katosivat matkan varrella. Matka käynnistyi Jyväskyän rautatieasemalta ja hyvällä pullalla asemalla törmäsin Juuli Lintulaan. Huh! Sentään joku naamatuttu luennoilta, joten ei muuta kuin lyöttäydyn Juulin peesiin. Junamatka sujahti mukavasti - mitä nyt VR yllättäen muistutti arvaamattomuudestaan ja nopeampi yhteys peruuntui junan myöhästymisen vuoksi. Noh, sillä nyt ei ollut väliä - kunhan ajoissa pääsi lentokentälle, niin se oli riittävää. 

Tikkurilan päässä sitten Juulin kanssa pongasimme opettajamme ja matkan toisen vetäjän Panun, joten jännitysmomentti lieventyi huomattavasti. Nyt ei muuta kuin Panun peesissä, niin loppu menee sujuvasti. Tosin Juulin kanssa kun oli tullut mukavasti juttuun jo junassa, niin sitähän sitten heti irtaannuttiin porukasta ja käväisimme pienellä evästyksellä lentoasemalla. Ja tokihan sitä piti valkkarilasilliset kilistellä yhdistetyn opinto- ja lomamatkan kunniaksi.

Ilmeisesti jännitys kostaantui postiivisella tavalla ja lento meni sopuisasti nukkuen. Olin varannut oman lentopaikan eri kohdasta kuin Juuli, joten en päässyt hänen, Panun ja Jarnin juttuja kuuntelemaan, joten mainio hetki pienille unosille. Berliinin päässä sitten lähes koko porukka oli kasassa ja Panun sekä Jürgenin johdolla sujuvasti bussilla hotellille. Hotellimme Abendstern sijaitsi Charlottenburgin S-bahn aseman vieressä osoitteessa Stuttgarter Platz 8, 10627 Berlin. Erittän mukava hotellilla loistavalla sijainnilla. Mainio valinta ja tätä varmasti tulee hyödynnettyä, kunhan seuraavan kerran Berliiniin pääsen matkustamaan.

Hotellille saakka pääsemisessä olikin vierähtänyt lähes koko päivä ja nälkä jo lähti kurnimaan, joten ruokapaikkaa metsästämään ennen pientä turistipyrähdystä. Muutaman hengen porukalla lähdimme metsästämään ravintolaan läheiseltä Wilmersdorferstrasselta, joka oli jonkin sortin kävely- ja ostoskatu. Muutaman sadan metrin talsimisen jälkeen löysimmekin sopivan kohteen Pestalozzistrasse 26:sta, josta löysimme kreikkalaisen Retro -ravintolan. Erittäin hyvää ruokaa ja ruoan päälle vielä talon tarjoamana lasillet Ouzoa. Pidin ravintolan asiakaspalveluasenteesta sekä tietysti ruoasta sen verran paljon, että hyvillä mielin voin ravintolaa muillekin suositella.

Ruokailu hieman venähti aiotusta aikataulusta ja hätäisenä jouduimme soittelemaan Panulle pyynnön, että odottavat meitä hetken hotellilla, jotta saamme ruoat maksettua. Tarkoitus oli nimittäin halukkaiden kanssa lähteä katsomaan Berliinin nähtävyyksi ensimmäisen illan ratoksi bussilla numero 100. Erinomainen valinta bussissa oli istahtaa Panun läheisyyteen, koska hän kertoi kuuntelijoille hieman tietoja nähtävyyksistä, joita bussista näimme. Mainio nopea silmäys Berliiniin. Bussin matka päättyi Alexanderplatzille, josta hetken viivähdyksen ja paikkaan tutustumisen jälkeen halukkaat pääsivät Panun johdolla takaisin hotellille.

Olin majoittunut hotellissa Juulin sekä Annika Pääahon kanssa samaan huoneeseen, joten tyttöjen kanssa päätimme lähteä nostamaan lasilliset Berliinin reissun kunniaksi. Valitettavasti valitsemassamme ravintolassa oli ruuhkaa ja myöhästyimme sitten yhteisestä lähdöstä takaisin hotellille. Lähetimme kyllä opettajallemme viestiä, että myöhästymme, mutta hän ei ollut sitä huomannut. Nohevina tyttöinä onneksi löysimme takaisin hotellille oma-alotteisesti - kiitos paljon Berliinin simppelin ja toimivan metro-juna-kartan ansiosta. Emme kuitenkaan hotellille malttaneet jäädä vaan painumme vielä yksille hotellimme läheisyydessä olevaan ravintolaan. Yhdet venähtivät kahdeksi reiluksi pullolliseksi valkoviiniä, mutta se ei haitannut, kun seura ja jutut olivat mitä parhaimmat - tosin seuraavana aamuna tuntemukset eivät ihan täysin olleet yhteneväiset illan mukavuuteen.